Kiire on itseaiheutettua, vatsahappotesti kertoo stressinsietokykysi, vesilasitesti osoittaa oletko korvaamaton.. Ehkä näin ehkä ei.. Entä jos haluaa todistaa kykynsä työelämässä ja kieltäytyy kiireajan tehtävistä, niin pian voi käydä niinkin, ettei tehtäviä enää ole. Uskon, että kiireeseen suhtautumiseen voi itse paljon vaikuttaa, mutta itse kiireeseen usein ei.

Muistatko vielä ne lapsuuden loputtomilta tuntuneet kesät ja lomat, jotka kestivät pienen ikuisuuden? Liekö kesät nykyisin lyhentyneet lomien mukana, vai vaikuttaako se, että vanhemmiten päivät, viikot ja vuodet kuluvat nopeammin? Niin tai näin, on arjen pyörittäminen, työelämässä vaikuttaminen ja kaikkien ulkopuolelta tulevien vapaa-ajantarpeiden tyydyttäminen kiireistä puuhaa. Toisaalta, jos kalenteri ei ole varattu ainakin pariksi viikoksi etukäteen katsotaan, ettei ole sosiaalista elämää.. ; )

Ei ajoittainen vilske ja huiske pahasta ole, vaan se, miten siihen suhtautuu - näin uskon. Ja uskon myös ajoittaiseen joutilaisuuteen, jolloin rötväily on aivan must, pyjamasunnuntaihin, jolloin ei nousta sängystä ja aivotnarikkaan leffauusintoihin sohvan nurkassa..

Loikoillen,

Iloliina