keskiviikko, 19. tammikuu 2011

Uuden vuoden uudet aatteet

En tee uuden vuoden lupauksia. En ole tehnyt niitä moneen vuoteen. Mutta silti toivon aina onnellisempaa vuotta kuin edellinen on ollut. Tämä näin alkuvuoden johdantona, jolloin olen ollut onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Asun ihanan ihmisen kanssa, olen nauttinut erilaisista aktiviteeteistä enemmän kuin pitkiin aikoihin ja olen liikkunut enemmän.

Aloitimme jälleen parisalsan ja se on ollut oikein hauskempaa kuin muistinkaan.. Ja oman parin kanssa tuplasti kivempaa - ei tarvitse odotella miesten vapautumista, vaan voi nauttia tanssista täysin siemauksin. 

Tein myös hohtokeilauksessa oman enkkani. Täyskaatoja ruhtinaalliset kolme kappaletta! Voiko paremmin vuosi alkaa..

Onnellisena,

Iloliina

sunnuntai, 5. joulukuu 2010

London calling

Ihana, säihkyvä ja romanttinen Lontoon reissu takana oman kullan kanssa.. Jos lentohuolia ja kiireisen syksyn tuomaa väsymystä ei lasketa, niin matka oli täydellinen. Saimme jopa olla ihan kahdestaan (tarjoilijan kera) London Eye:n kapselissa hämärtyvän Lontoon yllä shampanjalasit käsissä - voiko romanttisempaa olla!!

Lontoo on edelleen yksi lempparikaupungeistani, mutta yksi miinus silläkin on: kaupungissa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei minkään reissun matka-aika riitä kaikkea kokemaan. Odottelen siis innolla jo seuraavaa reissua..

Lontoossa tosin välimatkoihin paikasta toiseen siirryttäessä menee yllättävän paljon aikaa, vaikka metro toimiessaan onkin yliveto. Ensimmäistä kertaa näin Buckinghamin Palacen iltavalaistuksessa, koska emme ehtineet paikalle päivänvalossa. Tutustuimme paikallisiin Tuomaan markkinoihin Winter wonderlandiin, jossa oli hivenen kaupallisempi maku kuin omissamme, mutta valoshow oli kyllä hauska pimeän keskellä. Ja toki näimme musikaalin, koimme miltä tuntuu seistä nollarajalla ja valtavasti kaikkea muuta hauskaa...

Matkaillen,

Iloliina

keskiviikko, 24. marraskuu 2010

Yhteenmuutto

Odotan innolla uutta vaihetta elämässäni, mutta samalla menen omalle tuntemattomuusvyöhykkeelleni. Yritän välttää kaikkea niitä varoittavia tyttöystävä-maneereja: en saa nalkuttaa/ruikuttaa/takertua/udella... Lista on loputon. En oikeasti usko, että näiden välttäminen olisi rakettitiedettä, mutta pieni peikko sisälläni muistuttaa, että nämä pitäisi muistaa jokaisena päivänä kuusta - ei vain ne kuuluisat kolme viikkoa..

Toisaalta näin pitkän etäajan jälkeen on matkassa ollut monta testihetkeä, jotka olemme selvittäneet kirkkaasti. En siis odota suuria yllätyksiä tulevaisuuteenkaan. Yritän siis sulkea korvani kaikilta varoituksen sanoilta, sillä uskon itseeni ja uskon meihin. Ja uskon myös siihen, että myös tosielämässä on onnellisia loppuja..

Muuttaen,

Iloliina

torstai, 28. lokakuu 2010

Mitallinen

Sokeria kaksi mitallista.. Mitta täysi.. Mittalukko.. Otetaan miehestä (ja tasa-arvon kannattajana myös naisesta) mittaa.. Mitta-asteikot ovat viimeaikoina olleet mielessäni, kun olen pohtinut oman joustavuuteni rajoja. Työelämässä pitäisi olla kameliontin tapainen multitaskaaja, jonka hermo ei petä missään tilanteessa, ja ei siitä kärsivällisyydestä ole haittaa vapaa-ajallakaan..

Mutta miten paljon joustamista on tarpeeksi, vai voiko sitä edes mitata ennen kuin mitta tulee täyteen? Viihdyn työssäni ja sen takia jaksan ja haluan joustaa, mutta milloin liiallinen joustaminen lasketaan kiltteydeksi? Nykypäivänä kun ei pelkällä kiltteydellä työelämässä pärjää, vaan pitää olla kilpailuhenkinen ja tuoda oma innovaatiopotentiaali jatkuvasti esiin. Haluanko taistella paremmista projekteista seuraavat 35 vuotta? Vai voisinko asiantuntijana osoittaa, että olen käytettävissä, kun tarvitaan joustavaa, innovatiivista ja luotettavaa tekijää?

Mittaillen,

Iloliina

torstai, 21. lokakuu 2010

Neppareita ja nappeja

Olen joutunut myöntymään painovoiman edessä - ennen niin hyvin istuva juhla-asu roikkuu parhaillaan ompelijan vaaterekillä. Ja vielä toiseen kertaan. No se hyvä puoli uusissa korjauksissa on, että nykyinen ompelija lupasi korjata myös entisen (tunnetun) ompelijan tekemät huolimattomuusvirheet samalla, kun minä saan tarvittavat sentit kangasta ylävartaloon lisää.. ; )

Kangaskaupoissa herään aina unelmoimaan upeiden kangasrekkien edessä, miten ihania vaatteita niistä saisikaan tehtyä ja arvostan kovasti kaikkia käsityöammattilaisia. Vaikken täysin lahjaton itsekään käsitöissä ole, niin en hurjimmissa unelmissakaan uskalla käydä niin valtavan projektin kimppuun kuin juhlavaatteet vaativat. Joten ostan jälleen sen ei niin täydellisesti istuvan valmisvaatteen ja paikkailen tarvittaessa jälkiä ompelijan luona - siro ja lyhyt kun olen..

Ommellen,

Iloliina