Odotan innolla uutta vaihetta elämässäni, mutta samalla menen omalle tuntemattomuusvyöhykkeelleni. Yritän välttää kaikkea niitä varoittavia tyttöystävä-maneereja: en saa nalkuttaa/ruikuttaa/takertua/udella... Lista on loputon. En oikeasti usko, että näiden välttäminen olisi rakettitiedettä, mutta pieni peikko sisälläni muistuttaa, että nämä pitäisi muistaa jokaisena päivänä kuusta - ei vain ne kuuluisat kolme viikkoa..

Toisaalta näin pitkän etäajan jälkeen on matkassa ollut monta testihetkeä, jotka olemme selvittäneet kirkkaasti. En siis odota suuria yllätyksiä tulevaisuuteenkaan. Yritän siis sulkea korvani kaikilta varoituksen sanoilta, sillä uskon itseeni ja uskon meihin. Ja uskon myös siihen, että myös tosielämässä on onnellisia loppuja..

Muuttaen,

Iloliina