Sain kuulla tänään osuvan vertauksen näin kolmen kympin kynnyksellä, kun merkkipaalu kolahtaa kohdalle lähempänä keskiyötä: menen nukkumaan reiluna parikymppisenä ja herään vajaana nelikymppisenä - lohduttavaa eikö totta?!

Juhlin tosin synttäreitäni vähän ennakkoon (kiitos loistavasta onnittelulaulusta lauantaina) ja suurkiitos kaikille mukana olleille ja muuten minua muistaneille - voin vain lohduttaa, että perässä tulette.. Joten kolmekymppisten juhlat jatkuvat ympäri vuoden.

Ja tänään sain kuulla myös kaksi onnittelulaulua molemmilla kotimaisilla - olin tosi otettu serenadeista. Itse täysin laulutaidottomana tai pikemminkin sävelkorvattomana kunnioitan taidon osaavia. Olen tosin ratkaissut tämän ongelman kuorolaulussa niin, että osaan sangen vakuuttavasti avata suutani, vaikka sieltä todellisuudessa kuuluukin aika lailla pelkkää pihinää.

Juhlien,

Iloliina