-merkeistä valitsen aina ne turvallisimmat vaihtoehdot: hymyn, silmän iskun ja . Enhän minä nyt voi näyttää punaista naamaa, vaikka korvien välissä kiehuisi tai lisätä hymiötä, joka kertoisi, että olen ihan hämmentynyt - mitä muut siitä ajattelisivat?

Hymiöt ovat loisto keksintö, mutta minunlaiselleni merkityksiä murehtivalle märehtijälle on luonnollista valita se turvallisin vaihtoehto. Kesäisin tosin saatan valita sen aurinkolasipäisen keltapyörylän ja suukot olen varannut vain rakkaalleni, mutta muuten viljelen hymiömerkkejä runsaasti - tekstiviestit ja sähköpostit tuttavapiirissä värittyvät ja rytmittyvät hymiöiden tahtiin.

Ohessa eräs dialogi hymyöiden avulla:

* Hei

¤ Hei

* Miten eilinen meni ?

¤ Hmm.. No siinähän se.. ja silleen..

* Tiedän tunteen !! Mut ainahan sä voit vedota, et sulla oli -päivä..

¤ No joo.. Ehkä se ei mee läpi, kun ilta päättyi ja ja -fiilikseen.

* Ei se nyt noin pahasti ole voinut mennä?

¤ Arvaa vaan.

* Eikä?

¤ Jep . Saa kulkee nää arskat silmillä hetken aikaa..

* Mun pitää nyt mennä, mut palataan ja -tsemppiä!

¤ Joo, moi .

 

Ehkä minäkin uskallan ottaa useamman merkin "sanavarastooni"  tai sitten luovun niistä kaikista ja kirjoitan, mitä todella tunnen.

Iloliina