Sokeria kaksi mitallista.. Mitta täysi.. Mittalukko.. Otetaan miehestä (ja tasa-arvon kannattajana myös naisesta) mittaa.. Mitta-asteikot ovat viimeaikoina olleet mielessäni, kun olen pohtinut oman joustavuuteni rajoja. Työelämässä pitäisi olla kameliontin tapainen multitaskaaja, jonka hermo ei petä missään tilanteessa, ja ei siitä kärsivällisyydestä ole haittaa vapaa-ajallakaan..

Mutta miten paljon joustamista on tarpeeksi, vai voiko sitä edes mitata ennen kuin mitta tulee täyteen? Viihdyn työssäni ja sen takia jaksan ja haluan joustaa, mutta milloin liiallinen joustaminen lasketaan kiltteydeksi? Nykypäivänä kun ei pelkällä kiltteydellä työelämässä pärjää, vaan pitää olla kilpailuhenkinen ja tuoda oma innovaatiopotentiaali jatkuvasti esiin. Haluanko taistella paremmista projekteista seuraavat 35 vuotta? Vai voisinko asiantuntijana osoittaa, että olen käytettävissä, kun tarvitaan joustavaa, innovatiivista ja luotettavaa tekijää?

Mittaillen,

Iloliina