Hei kaikki kesäneläjät!

Myönnetään, myönnetään - kesäkuu livahti ohitse, enkä juuri ehtinyt kirjoitella.. Mitä sitten tuli tehtyä, niin siitä jätän suosiolla yksityiskohdat kertomatta, mutta muotoillaan näin, että ainakin seuraelämä on ollut kovin vilkasta.. = )

Mitä aionkaan siis tehdä viimeisinä helteisinä kesäkuun päivinä? Metsästän matkalaukkua! Matka Brasiliaan odottaa ja himopakkaajana haluan aloittaa valmistelut hyvissä ajoin. Käytännössähän pakkausrutiinini on seuraavanlainen: 1) ensin teen listan mitä ehdottomasti tarvitsen matkalle mukaan, 2) sitten kasaan kaikki listalla olevat vaatteet ja tavarat matkalaukun läheisyyteen, 3) sen jälkeen yritän saada kaikki matkavarusteet tungettua liian pieneen matkalaukkuun (miksihän laukut aina pienenevät, kun alan pakata..) ja 4) lopuksi istun laukun päällä yrittäen tunkea sitä kiinni.. 5) alan kiroilla ja mietin, minkä vaatteen voin jättää kotiin ilman, että matka menee pilalle, 6) avaan laukun ja otan vaatteen kerrallaan pois ja lasken tarvittavien kenkien ja laukkujen määrää (useampaan otteeseen).. 7) suljen ja avaan laukkua miettien, miten tavarat viime kerralla mahtuivat niin nätisti, 8) harkitsen vielä kahden erivärisen huivin vaiheilla ja päätän ottaa toisen käsitavaroihin, 9) luon pari haikeaa katsetta kolmen korkokenkäparin perään ja päätän jättää kahdet niistä kotiin - onpahan taas syy ostaa matkalta uudet korkkarit, 10) toistan kohtaa 6) niin kauan kuin tarvis, että voin taas istua laukun kannen päällä kohdan 4) mukaisesti.

Kun laukku vihdoin on kiinni, niin muistan, että tarvitsen juuri sen alimpana olevan käsilaukun seuraavaksi päiväksi, joten avaan laukun taas. Huomaan joka kerta pakkaamiseni olevan suurimmaksi osaksi syvää luopumisen tuskaa ja matkalaukun päällä istumista. Voin kuitenkin todeta, ettei tämä ole vielä mitään verrattuna paluumatkaa edeltävään riemuun, jolloin laukku on turvoksissa kaikista shoppailuista.

Pakkaillen,

Iloliina