Hei kaikki Brasilian ystävät!

Viikon Sao Paolossa pörrättyäni olen huomannut muutaman asian, jotka kotimaassa miellyttävät jatkossa entistä enemmän. Ensinnäkin liikenne; täällä jalankulkijat ovat välipaloja autoilijoille, joten katse vasempaan ja sitten oikeaan ei välttämättä päde - päätä kannattaa pyöritellä kuin väkkyrää, ettei jää suurpiirteisen kuskin yliajamaksi. Liikenteessä myös auton kyydissä saa olla koko ajan varuillaan, koska kuin maan alta pulpahtavat auton sivuille, eteen ja taakse motoboyt - usein keikkaa heittäviä motoristeja - jotka ajavat kuin Ayrton Sennat konsanaan.

Toinen epäkohta on tuloerot; kaupungissa on eniten maailmassa rekisteröityjä yksityiskäytössä olevia helikoptereita, joilla rikkaat menevät töihin välttääkseen kaoottiset aamuruuhkat ja toisaalla ihmiset asuvat hökkelikylissä eli faveloissa ilman toivoa paremmasta.

Sen sijaan jään kovasti kaipaamaan ihmisten ystävällisyyttä, moninaisten kulttuurien kohtaamista, loistavaa ruokaa ja musiikkia, joka saa jalan pakostakin vipattamaan ja hymyn kasvoille. Ja täytyy myöntää, että vaatekaappikin on mukavasti taas paisunut parilla kenkäparilla, takilla, paidalla ja  mekolla, laukuilla ja lompakolla - kaupunki on sirokokoisen shoppailijan unelma. Tarkoituksena on vielä tänään mennä ostamaan kuuluisat brasilialaiset bikinit ; ) sillä pian lähdetään Rio de Janeiron lämpöön nauttimaan rannasta, auringosta ja upeista maisemista.

Salsaten,

Iloliina