Eräs minut hyvin tunteva henkilö teki minusta havainnon, joka johti oivallukseen, että näinhän se tosiaan on. Kyseessä on stressinsietokykyni, jota tiukassa paikassa voisi sanoa raudanlujaksi, mutta oivallukseni herättelyn ansiosta oli se, että hermoilen/stressaan pieniä muutoksia ja asioita, mutta olen tyynen rauhallinen isossa kaaoksessa.

Rupesin miettimään, miksi stressaan asioita, joihin en voi välttämättä yhtään vaikuttaa (kuten sataako ulkokuvauksissa vettä), mutta kun kaikki tuntuu ympärillä olevan vellovaa ja hektistä, niin pystyn nopeasti priorisoimaan asioiden tärkeysjärjestyksen ja hoitamaan tehtävät aikataulussa. Ainoa selitykseni on se, että pienoisena kontrollifriikkinä (myönnän tämän auliisti, sillä läheisilleni tämä ei tule yllätyksenä) usein pienet asiat tulevat täysin puskan takaa ja ilman, että pystyn vaikuttamaan niihin (kuten esimerkissä yllä tai kuinka vähän voin vaikuttaa, onko esim. lentomatkalla turbulenssia, onko juna myöhässä, ehtiikö matkalaukku vaihtolennolle jne.)

Mitä sitten voin tehdä, että verenpaineeni ei kohoa jokaisen minusta riippumattoman tapahtuman johdosta? Vastaus on: En mitään! Paitsi ottaa rennosti ja uskoa, että asiat järjestyvät kuitenkin parhain päin..

Chillaillen,

Iloliina