Minut hyvin tuntevat tietävät, että olen näin uuden vuosikymmenen aluksi ottanut askelia myös henkisen kasvun tiellä.. Vaikken mitään mullistavaa ole vielä saavuttanut, niin prosessi on edennyt. En siis vieläkään ole siinä zeniläisen tyyneyden tilassa, jossa haluaisin olla, mutta pieniä oivalluksia on reppuun jo tarttunut. Ja voin taata, että naisille suunnatuista elämänhallintaoppaista Chin-Ning Chu´n Viisautta johtamiseen - Sodankäynnin taitoa naisille ja Ilona Rauhalan Kokonaiseksi muodostavat mielenkiintoisen parivaljakon..

En tiedä, miksi muutoksen aikaansaaminen on välillä minulle niin vaikeaa - toisaalta mikään ei ole täysin retuperällä ollut ennenkään, mutta toisaalta vanhoista reagointikeinoista on helkutin haasteellista päästä irti. Aiemmin olen ajatellut, miksi muuttua, kun ei vanhassakaan mitään vikaa ollut, mutta lähemmän tarkastelun jälkeen, voin vain todeta, että kyllä sitä syytä muutokseen on. 

En tarkoita, että olisin valmis luopumaan elämäntavastani olla suunnitelmallinen ja elää voimakkaasti tunteella, sillä se on pysyvä osa persoonaani ja tekee minusta sekä järjestelmällisen että intohimoisen, mutta uskon, että minulla on vielä opittavaa siinä, kuinka täysillä haluan hetkessä kiinni olla. Tätä kuvastaa hyvin sanonta: "ei se mitä sanoo, vaan miten sanoo" - esitystapoja on monia ja omani vaatii vielä hieman hiomista.

Tunteella,

Iloliina