Valo - miten hassulta tuntuukin pitkän pimeän kauden jälkeen mennä valoisaan aikaan töihin ja päästä vielä valoisaan aikaan kotiin.. Auringonsäteiden kimallus keväthangilla, aamun ensikajo sälekaihtimien välistä - kohta se tulee, kevät nimittäin. 

Kyllä tämä hangessa kahlaaminen saisi hiljalleen loppua, hauskaa aikansa, mutta kuiva asfaltti polttelee jo jalkojen alla. Kevään tulon huomaan kahdesta asiasta: 1) olo on kummallisen virkeä ja 2) minuun iskee ihan valtava sisustus- ja pikku puutarhuri vietti.. Bongaan sisustusvinkkejä kaikkialta, mistä se vain on mahdollista ja tekisi mieli pistää koti jälleen uuteen kuosiin, vaikka olen kovin tyytyväinen vanhaankiin sisustukseen. Miltä näyttäisi vaaleanpunainen ja oliivinvihreä sisustustyyny samalla sohvalla?

Toivon hartaasti, etteivät pakkaset ole tappaneet minun parvekkeellani talvehtivaa Japaninvaahteraa, kolme talvea on takana, mutta tämä on ollut ankarin. Toisaalta kevät on uuden kasvun aikaa, joten ehkä kasvikin virkoaa horteesta - samaa tuskin voi sanoa reporangasta oliivipuusta. Ei kannata siis odottaa tapenaadea ensi kesänä.. ; )

Onneksi parvekkeelle mahtuu muutakin ja uusien kausikukkien valinta on kivaa. Kukkien valinta on kuin sisustamista, jossa voi leikitellä väreillä, muodoilla, koolla ja lajikkeilla. Ehkä tänä kesänä saan vihdoin tehtyä sen yrttipuutarhankin, josta olen hihkunut..

Sisustellen,

Iloliina